Kilpirauhasen liikatoiminnan oireet
Kilpirauhasen yliaktiivisen oireet
Suurimmalla osalla potilaista (70–90%) on yksi Kilpirauhasen struuma päällä:
Kilpirauhasen laajentuminen; tämä laajentuminen, kun se on saavuttanut tietyn tason, tulee näkyviin normaalissa pään asennossa ja varsinkin kun pää on kallistettu (= pää taaksepäin).
Goiter on nielemisessä liikkuva, mikä on tärkeä kriteeri sen erottamiseksi kilpirauhanen pahanlaatuisista esiintymisistä.
Kilpirauhanen laajentumisen vaiheet luokitellaan seuraavassa järjestyksessä:
Ia vaihe:
Goiter on tuntuvasti suurennettu, eikä se ole näkyvissä edes pään ollessa kallistettuna.
Vaihe Ib:
Goiter on näkyvissä vain, kun pää on kallistettu taaksepäin.
Vaihe II:
Goiter on näkyvissä normaalissa pään asennossa.
Vaihe III:
Goiterin lisäksi kaulan suonet ovat tukkoisia; tämä osoittaa kilpirauhanen vieressä olevien rakenteiden siirtymisen.
Potilaat ovat usein hermostuneita, helposti innostuneita ja vihaisia, emotionaalisesti epävakaita ja levottomia. He huomaavat sormensa väristyvän ja ilmoittavat unettomuudesta. Syke on noussut ja voi esiintyä ylimääräisiä sydämen lyöntejä (= ekstrasistoolia) tai sydämen rytmihäiriöitä, joita potilaat yleensä kuvaavat "sydämen kompastukseksi".
Verenpainetta nostetaan usein kilpirauhasen liikatoimintaa (liikatoiminta) (valtimoverenpainetauti) kanssa.
Potilaat kärsivät ripulista ja laihduttavat, vaikka heillä on lisääntynyt ruokahalu ja he syövät enemmän ruokaa.
Puolella potilaista on heikentynyt sokerin sietokyky, ts. sairastuneilla on korkea verensokeritaso paastoamisen ja aterian jälkeen.
Potilaiden iho on lämmin ja kostea, he hikoilevat enemmän eivätkä siedä hyvin kuumuutta.
Hiustenlähtö voi olla myös oire aktiivisesta kilpirauhasesta.
Toinen oire on reisilihasten heikkous, joten monet potilaat tuntevat heikkoutta ja puuttuvaa ajotapaa (= dynaaminen).
Lue myös artikkeli aiheesta: Kuumat vilkkuu ja kilpirauhasen
Jos kilpirauhasen liikatoimintaa (kilpirauhasen liikatoiminta) perustuu Gravesin tautiin, esiintyy seuraavia lisäoireita:
Kilpirauhanen on tulehtunut ja veressä voidaan havaita auto-vasta-aineet TSH-reseptoria vastaan ja lisääntyneet kilpirauhashormonipitoisuudet.
Endokriininen orbitopatia esiintyy suurimmalla osalla potilaista:
Se määritellään yhden tai molemman silmämunan ulkonemaksi silmäholkista. Tämä johtuu tulehduksellisesta prosessista, joka vaikuttaa silmää ympäröivään kudokseen (silmälihaksiin, rasvakudokseen):
Solunlisäykset silmämunan ympärillä olevassa kudoksessa ja silmälihaksissa sekä glykoproteiinien varastointi (= proteiinit, joilla on sokerijäännös kemiallisessa rakenteessa) ja sitä seuraava vedenpidätys aiheuttavat orbitopatian.
Potilaat ilmoittavat kaksoisnäkymästä, heillä on harvinainen vilkkuvuus (= Stellwag-merkki) ja silmät ovat kuivia, he ovat ujoja valoa ja tuntevat, että heidän silmissä on vieras elin.
Jos potilas katsoo alaspäin, ylempi silmäluome ei pudota (= Gräfe-symboli).
Potilaan näkö (= näkökyky) heikkenee.
Lisäksi voi esiintyä silmäluomien kutistumista, jotka johtuvat kilpirauhashormonien ylituotannosta.
Pienellä osalla Gravesin tautia sairastavista potilaista iho kärsii myksedeemasta sääreluun (= sääriluun) etureunaan ja etuosaan: Täältä varastoidaan myös glykoproteiineja, jotka houkuttelevat vettä siten, että ihon alle tapahtuva kudos paksenee. Muovia ei ole, kun painetaan paksuuntunutta ihoa.
Myös kynnet ja varpaankynnet voivat vaikuttaa niihin: Ne irtoavat kynsisängystä (= onkolyysi).
