Huimaus korkeasta verenpaineesta

Huimaus korkeasta verenpaineesta

Korkea verenpaine on yksi yleisimmistä sairauksista ja riskitekijöistä länsimaissa.
Noin 50 prosentilla aikuisista keskimääräinen valtimoverenpaine on yli 140/90, mikä ylittää korkean verenpaineen raja-arvot.

Muut tekijät, kuten liikalihavuus tai istuva elämäntapa, lisäävät korkea verenpaineen riskiä moninkertaisesti.

Korkea verenpaine on yksi tärkeimmistä riskitekijöistä sydän- ja verisuonisairauksien, mutta myös monien muiden elinten sairauksissa. Lyhyellä aikavälillä lievästi kohonnut verenpaine ei aiheuta vahinkoa ja on melkein aina oireeton. Pitkällä aikavälillä tai ns. Akuuteissa "verenpainekriisissä" voi kuitenkin vaurioittaa sydäntä, verisuonia, aivoja, munuaisia, silmiä ja monia muita kehon alueita.

Huimaus on harvinainen oire usein oireettomasta korkeasta verenpaineesta. Se voi kuitenkin osoittaa akuutin suistumisen tai vaurion, joka on jo tapahtunut kroonisen korkean verenpaineen vuoksi.

Lue lisää aiheesta:

• Huimaus
• Huimaus seisoessaan
• Huimaus aamulla
• Huimaus stressistä

Miksi korkea verenpaine voi aiheuttaa huimausta?

Yleensä korkea verenpaine ei aiheuta oireita. Selittämättömät aivojen prosessit voivat kuitenkin johtaa neurologisiin rajoituksiin jopa lyhyiden kohonneiden verenpainearvojen tapauksessa.

Tämä johtuu valtimoiden verisuonten korkeasta paineesta, joka aiheuttaa nesteiden ja metaboliittien ruuhkia useilla aivojen alueilla.

Tyypillisiä oireita näissä tapauksissa voivat olla huimaus, korvien soiminen, sydämentykytys ja päänsärky.

Pitkällä aikavälillä ja vakavien verenpaineiden suistumisten yhteydessä voi seurata lukuisia muita, joskus vakavia oireita.

Lue lisää aiheesta kohdasta: Korkea verenpaine

diagnoosi

Korkea verenpaine voidaan diagnosoida hyvin yksinkertaisin keinoin. Koska oireet ovat usein vähäpätöisiä, diagnoosi tehdään pääasiassa verenpainemittauksen perusteella, joka kirjataan harjoituksen aikana ja yli 24 tunnissa.

Tällä voidaan havaita päivän keskimääräiset arvot levossa ja rasituksessa sekä lasku yöllä korkean verenpaineen laajuuden määrittämiseksi.

Radiologiset verisuonitutkimukset, silmäntutkimukset tai vatsan elinten tutkimukset voidaan suorittaa pitkäaikaisesta korkeasta verenpaineesta johtuvien vaurioiden diagnosoimiseksi.

Lue lisää aiheesta kohdasta: Korkean verenpaineen hoito

Samanaikaiset oireet

Periaatteessa verenpaineen nousuun liittyy vain vähäisiä oireita.

Huimauksen lisäksi sitä voi esiintyä harvoin

• Päänsärky,
• tinnitus,
• tinnitus,
• nenäverenvuoto,
• Sydämentykytys ja unettomuus ilmenevät.

Pitkällä aikavälillä sydänvaurioita voi esiintyä sydämen vajaatoiminnan muodossa, jos sydän on laajentunut.
Suonissa voi esiintyä hengenvaarallisia halkeamia tai kohoumia verisuonissa.

Aivoissa ja silmissä voi kuitenkin esiintyä vaurioita verisuonille, aivokudokselle ja erityisesti verkkokalvolle, mikä voi johtaa aivohalvauksiin, näköhäiriöihin ja dementiaan.

Pitkällä aikavälillä korkea verenpaine voi vahingoittaa kaikkia kehon elimiä ja suonia, joten sairaus voi johtaa lukuisiin muihin oireisiin.

Lue lisää aiheesta:

• tahti
• dementia

pahoinvointi

Pahoinvointi on epäspesifinen oire, joka ei suinkaan osoita vain vatsavaivoja, vaan pikemminkin neurologisia oireita.

Huimaus, pahoinvointi, oksentelu ja uneliaisuus ovat tyypillisiä oireita aivojen hajakuormitukselle, jolla voi olla useita syitä.

Korkea verenpaine voi laukaista nämä oireet, kuten myös matala verenpaine.

Oireita, kuten pahoinvointia, huimausta, nenäverenvuotoa, päänsärkyä ja väsymystä, voi myös esiintyä yhdessä vakavissa ns. "Verenpaineen kriisissä", joiden systolinen verenpaine on yli 200 mmHg.

Tämä tarkoittaa akuuttia ja uhkaavaa kliinistä kuvaa, jossa korkea verenpaine voi johtaa ruuhkiin ja verenvuotoihin aivoissa.

Lue lisää aiheesta kohdasta: Pahoinvointi

väsymys

Väsymys on melko harvinaisuus ja hiukan kohonnut verenpaine.Korkea verenpaine on usein päinvastainen.

Vaikuttavat ihmiset ovat usein vilkkaita, ketteriä ja tekevät enemmän unihäiriöitä kuin väsymystä.

Väsymys voi kuitenkin viitata verenpaineen välittömään suistumiseen aivovaurion alkaessa.

Äärimmäisen korkea verenpaine voi vaurioittaa akuutti verisuonia, johtaa veden pidättämiseen aivoissa ja johtaa verenvuotoon.

Päänsärkyjen lisäksi voi esiintyä huimausta ja pahoinvointia, väsymystä, väsymystä, tajuttomuutta ja seurauksena koomaa.

Lue lisää aiheesta kohdasta: Huimaus, pahoinvointi ja päänsärky

päänsärky

Päänsärky on tyypillinen korkea verenpaine.
Jos korkea verenpaine ei ole oireeton, tärkeimmät oireet ovat huimaus ja päänsärky.

Tämä johtuu aivovaltimoiden valtimoiden lisääntyneistä paineista, jotka johtavat vähäisiin nestekerrostumisiin aivoissa ja aivolisäkkeen ärsytykseen.

Pääsääntöisesti tämä on myös vaaraton oire, joka ei vaadi lisähoitoa verenpaineen alentamisen lisäksi.

Akuutti vakava kipu puolestaan ​​voi osoittaa akuutin hätätilanteen ja verenpainearvojen nousun yli 200 mmHg.

Lukuisat muut oireet liittyvät tähän erittäin akuuttiin kliiniseen kuvaan kurssin aikana.

Lue lisää aiheesta kohdasta: Päänsärky

Näköhäiriöt

Näköhäiriöt ovat pitkälle edennyt oire pitkäaikaisille vaurioille, jotka johtuvat kohonneesta verenpaineesta tai akuutin seurauksena verenpaineen suistumisesta.

Molemmissa tapauksissa se on kiireellinen varoitus osittain vakavista aivovaurioista.

Korkea verenpaine voi aiheuttaa kroonisia vaurioita verkkokalvon herkille verisuonille, samoin kuin akuuttia nesteretentiota ja ns "kongestiivista papillaa".

Tauti kulkee eri vaiheissa ja pahimmassa tapauksessa voi päättyä sokeuteen. Ensinnäkin sokea piste, joka kaikilla on näkökenttään, kasvaa. Tämä voi laajentua suurempiin näkökenttärajoituksiin yhden ja sitten molempien silmien täydelliseen näkövammaisuuteen.

hoito

Lisääntyneen verenpaineen, samoin kuin kaikkien oireiden ja toissijaisten sairauksien hoidossa noudatetaan hoidon tavoitetta alentaa verenpaine pysyvästi normaaleihin arvoihin.

Verenpaineen yläraja on 140/90 mmHg, 120 / 80mmHg on ihanteellinen verenpaine.

Näiden arvojen saavuttamiseksi elämäntavan mukauttaminen voi olla riittävä varhaisessa vaiheessa.

Nämä sisältävät

• terveellinen, vähän suolaa sisältävä ruokavalio,
• Painonpudotus,
• kohtalainen fyysinen aktiivisuus ja
• riittävä uni.

Vakavammissa vaiheissa käytetään lääkehoitoa, jota varten monia erilaisia ​​lääkkeitä voidaan käyttää yksinään tai yhdessä toistensa kanssa.

Samanaikaisten neurologisten sairauksien, silmävaurioiden tai sisäelinten vaurioiden hoito suoritetaan myös pääasiassa alentamalla verenpainetta. Verisuonivaurioita voidaan hoitaa myös oireellisesti lääkkeillä ja leikkauksella pitkälle edenneiden sairauksien hoidossa.

Lue lisää aiheesta kohdasta: Ruokavalio korkeaan verenpaineeseen

Kesto

Korkean verenpaineen kestoa on vaikea arvioida.

Nuorilla ja joilla on hiukan kohonneet verenpainearvot, verenpainetta voidaan usein hoitaa onnistuneesti elämäntavan säätämisellä.

Suurimmassa osassa tapauksista se on kuitenkin krooninen sairaus, joka pysyy pysyvänä. Noin 50–75% aikuisista kärsii jatkuvasta korkeasta verenpaineesta elämänsä aikana.

Kohdennetun, testatun ja pitkäaikaisen hoidon avulla voidaan välttää seuraukset aiheuttavat vauriot, jotta korkea verenpaine ei ole muiden sairauksien riskitekijä.

Vanhassa iässä monet kuitenkin kärsivät verisuonivaurioista ja toissijaisista sairauksista, joista osa johtuu korkeasta verenpaineesta.

Taudin kulku

Taudin kulku on hyvin vaihteleva ja voi olla hyvin erilainen henkilöittäin.

Parhaassa tapauksessa korkea verenpaine voidaan hallita terveellisillä elämäntavoilla tai hyvin sopeutetulla lääkehoidolla siten, että sekundaarisia sairauksia tai kehon elimiä ei vaurioiteta.

Ellei näin ole, verisuonet, aivot, silmät, munuaiset, sydän ja keuhkot voivat kuitenkin vaurioitua eriasteisesti vuosikymmenien aikana.

Tästä voi vuosien kuluessa johtua vakavia sairauksia.

Akuutteja, hengenvaarallisia korkean verenpaineen kriisejä, joiden arvot ovat suuresti nousseet, voi esiintyä harvoin, mikä voi aiheuttaa akuutteja vaurioita aivoihin ja muihin elimiin.

Siksi korkea verenpaine on hyvin muuttuva sairaus, joka on oireeton suurimman osan ajasta, mutta johtaa akuuteihin, vakaviin terveyttä vahingoittaviin tapahtumiin ja ennen kaikkea kroonisiin pitkäaikaisiin elinvoimaisiin vaurioihin.